WeBible

1 - Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2 - Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3 - Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4 - Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5 - Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6 - Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7 - Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8 - Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9 - Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10 - Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11 - Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12 - Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13 - Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14 - Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15 - Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16 - Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17 - Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18 - Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19 - Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20 - Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21 - Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22 - Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23 - Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24 - Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25 - Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26 - Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27 - Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28 - Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.