WeBible

1 - Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:

2 - Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,

3 - Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.

4 - Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskus on tapahtunut, On sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.

5 - Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.

6 - Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.

7 - Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljästytti heidät,

8 - Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.

9 - Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,

10 - Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.

11 - Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.

12 - Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.

13 - Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kun hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.

14 - Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että hänet kukistaisin. Sillä se on sinun nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan. Silla sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; et myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset . O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotuin Herra! kuule minun köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeuteesi luotan. Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni, Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.