WeBible

1 - Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 - Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 - Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 - Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 - Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 - Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 - Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 - Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 - Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 - Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 - Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 - Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 - Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 - Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 - Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 - Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 - Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 - He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 - He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 - Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 - Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 - Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 - Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 - Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 - He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 - Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 - Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 - Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 - Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 - Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 - Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 - Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 - Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 - Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 - Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 - Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 - Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 - Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 - Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 - Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 - Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 - Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 - Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 - Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 - Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 - Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 - Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 - Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 - Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 - Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 - Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 - Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 - Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 - Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 - Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 - Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 - Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 - Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 - Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 - Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 - Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 - Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 - Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 - Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 - Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 - Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 - Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 - Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 - Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 - Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 - Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 - Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.