WeBible

1 - Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 - Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 - Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 - sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 - Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 - että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 - Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 - Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 - Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 - Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 - vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 - Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 - Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 - Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 - Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 - Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 - Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 - He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 - Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 - Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 - Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 - koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 - Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 - hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 - Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 - Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 - hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 - hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 - Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 - Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 - kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 - Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 - Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 - Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 - He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 - Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 - sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 - Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 - Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 - Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 - Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 - He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 - jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 - muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 - lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 - antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 - hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 - antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 - Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 - Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 - Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 - Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 - Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 - Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 - Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 - Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 - vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 - He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 - Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 - Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 - Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 - Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 - Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 - Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 - Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 - Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 - Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 - vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 - Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 - Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 - Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 - Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.