1 - Mutta sinun pyhilläsi oli mitä kirkkain valo. Kun nuo toiset kuulivat heidän äänensä, mutta eivät nähneet heidän muotoansa, ylistivät he näitä onnellisiksi, kun näiden ei tarvinnut sellaista kärsiä.
2 - Ja he kiittivät heitä siitä, etteivät he tehneet heille vahinkoa, vaikka aikaisemmin olivat saaneet itse kärsiä vääryyttä, ja pyysivät anteeksi vihamielisyyttänsä.
3 - Sensijaan sinä annoit näille loimuavan tulenpatsaan johdattajaksi tuntemattomalla matkalla ja auringoksi, joka ei polttanut, heidän kunniakkaalla vaelluksellaan kautta vieraiden seutujen.
4 - Sillä nuo toiset ansaitsivat sen, että heiltä riistettiin valo ja että heidät pidettiin pimeydessä vangittuina, koska he olivat pitäneet vankeudessa sinun lapsiasi, joiden kautta maailmalle piti annettaman lain katoamaton valkeus.
5 - Kun nuo olivat päättäneet surmata pyhien pienet lapset, joista yksi oli pantu heitteille, mutta tullut pelastetuksi, niin sinä rangaistukseksi riistit heiltä paljon heidän omia lapsiaan ja hukutit heidät kaikki valtaiseen veteen.
6 - Siitä yöstä annettiin edeltäpäin tieto meidän isillemme, että he varmasti tietäisivät, minkälaiset ne valat olivat, joihin he uskoivat, ja niin olisivat rohkealla mielellä.
7 - Niin odotti sinun kansasi vanhurskasten pelastusta, mutta vihollisen tuhoa.
8 - Juuri sillä, jolla sinä rankaisit meidän vastustajiamme, sinä kutsuit meitä tykösi ja saatoit meidät kunniaan.
9 - Sillä hyvien pyhät lapset uhrasivat salaisuudessa ja sitoutuivat yksimielisesti noudattamaan sitä jumalallista lakia, että pyhät jakaisivat keskenään yhtäläisesti niinhyvin samat edut kuin vaaratkin; ja samalla he jo silloin veisasivat isien ylistysvirsiä.
10 - Niitä vastaan kaikui vihollisten epäsointuinen huuto, ja niiden sekaan kantautui valitus, kun he itkivät lapsiansa.
11 - Sillä samanlainen rangaistus kohtasi palvelijaa ja herraa, alamainen sai kärsiä samaa kuin kuningas.
12 - Yhtäläisesti oli kaikilla lukemattomia kuolleita, samanlaisen kuoleman surmaamia. Sillä eläviä ei ollut riittävästi edes niitä hautaamaan, koska heidän jaloimmat vesansa oli tuhottu yhdessä silmänräpäyksessä.
13 - Vaikka he noitatemppujensa tähden olivat siihen asti pysyneet epäuskoisina, niin he silloin, kun esikoiset surmattiin, tunnustivat, että tämä kansa oli Jumalan poika.
14 - Sillä kun syvä hiljaisuus ympäröitsi kaiken ja yö nopeassa kulussaan oli ehtinyt puoliväliin,
15 - silloin riensi sinun kaikkivaltias sanasi taivaasta, niinkuin hurja soturi, kuninkaallisen valtaistuimen tyköä keskelle tuhon omaksi vihittyä maata.
16 - Terävänä miekkanaan se kantoi sinun peruuttamatonta käskyäsi, ja sinne asettuen se täytti kaikki kuolemalla; se kosketti taivasta, vaikka oli astunut maan päälle.
17 - Silloin uninäyt yhtäkkiä peljästyttivät heitä hirmuisesti, ja aavistamattomat kauhukuvat tulivat heidän päällensä.
18 - Ja he heittäytyivät mikä minnekin puolikuolleina ilmaisten samalla, minkä syyn takia he kuolivat.
19 - Sillä ne unet, jotka olivat heitä peljästyttäneet, olivat sen ennakolta ilmoittaneet, etteivät he tuhoutuisi tietämättä, minkä syyn tähden saivat kärsiä.
20 - Tosin vanhurskaatkin saivat kokea kuolemaa ja erämaassa sortui suuri joukko; mutta viha ei kestänyt kauan.
21 - Sillä nuhteeton mies ryhtyi nopeasti taistelemaan kansan puolesta; hän tarttui oman virkansa aseisiin, rukoukseen ja sovitukseen, minkä suitsutus tuo. Hän asettui vihaa vastaan ja teki lopun onnettomuudesta osoittaen siten olevansa sinun palvelijasi.
22 - Hän voitti tyytymättömyyden, ei ruumiin voimalla eikä aseiden väellä, vaan sanalla hän lannisti kurittajan, muistuttamalla isille vannotuista valoista ja liitoista.
23 - Sillä kun kuolleita jo makasi joukoittain kaatuneina toinen toisensa päälle, asettui hän väliin ja löi vihan takaisin ja katkaisi siltä tien elävien luokse.
24 - Sillä hänen pitkälle viitallensa oli koko maailma kuvattu, ja isien kunnia kaiverrettujen kivien neljälle riville ja sinun valtasuuruutesi otsalehdelle, joka oli hänen päässään.
25 - Näitä väisti tuhooja, ja näitä se pelkäsi. Sillä se riitti, että he vain hiukan saivat kokea vihaa.
