Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {64:2} Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

{64:3} Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

{64:4} jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

{64:5} salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

{64:6} He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

{64:7} He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

{64:8} Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

{64:9} He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

{64:10} Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

{64:11} Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.